tiistai 13. huhtikuuta 2010

Viisikymmentäneljä päivää jäljellä!

Ahh sitä iloa, kun peruskoulu loppuu. Nyt on kyllä niin huonot fiilikset koko koulusta, että itken varmaan ilosta kun täältä pääsee pois. Pääsee eroon kaikesta paskasta mitä joutuu koulumaailmassa kokemaan. Toki tulevassakin koulussa voi samoihin asioihin törmätä, mutta en usko että ne enää silloin ovat niin elämää hallitsevia.


Voitte vain uskoa kuinka pistelee vihaksi, kun luokassa on aina ollut nämä niin suruisen kuuluisat kuppikunnat. Tälläinen ryhmittäytyminen kyllä tuhoaa koko luokan ilmapiirin ja erityisesti kun ihmisten välille syntyy eripuraa on tilanne aivan toivottoman oloinen, myös ulkopuolisten silmin. Tulee aivan sellainen fiilis, että ei todellakaan kuulu mihinkään ja haluaa vain äkkiä kotia, jottei tarvitse olla niin ahdistavissa tunnelmissa.

Luokanvalvojamme, aina toisinaan kyselee oppilailtaan, että ovatko he huomanneet eripuraa ihmisten välillä, mutta silti näihin ongelmiin ei tartuta kunnolla. Saatetaan vähän sanoa, että noh, voisittehan te yrittää olla kunnolla, jotta kaikilla oisi hauskaa! Ja oletetaan että kyllä se siitä joskus loppuu, vaan kun ei lopu. Eristämiselle ja kuppikunnille täytyisi pystyä tehdä jotain. Laitettaisiin vaikka riistaisat ihmiset samaan huoneeseen ja pakottettaisin puhumaan asiat halki, ainakin ei olisi epäselvyyksiä riitaisten ihmisten välillä. MOnilla kun on tapana suuttua ja olla kertomatta syytä suuttumiseen. Kaikilla olisi mukavempaa jos asioista voitaisiin tehdä edes vähän helpomia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti